Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Ohjeita avioehdon tekemiseen 

 
 

Lähtökohdat

Hyvä avioehto syntyy molempien osapuolten aktiivisella osallistumisella sopimuksen tekemiseen.

Avioehtosopimuksen laatimisen ensimmäinen vaihe on keskustelu avioehdosta. Ehdotus avioehdon tekemisestä tulee yleensä toisen osapuolen aloitteesta, kun toinen puoliso olisi valmis menemään naimisiin ilman avioehtosopimusta. Reaktiot vaihtelevat: toiset kokevat avioehdosta puhumisenkin loukkauksena eivätkä suostu menemään naimisiin ''ehdon kanssa''. Toiset taas alkavat itsekin pohtia avioehtosopimuksen tarvetta omalla kohdalla. 

 

Mikäli avioehdon tekemisestä päästään yksimielisyyteen, vuorossa on neuvottelu avioehdon sisällöstä. Puolisoiden kannattaa tässä kohtaa miettiä mm. seuraavia asioita:

 

 

  • mitä puolisot omistavat tällä hetkellä, onko tämä omaisuus yhteistä vai toisen puolison yksin omistamaa (on huomattava, ettei yhteisesti omistetulla omaisuudella ole vaikutusta mahdolliseen tasingon suuruuteen)

 

  • tulevaisuuden hankinnat (asunto, sijoitukset, autot jne.)

 

  • lasten hankinta (lapsettomilla pariskunnilla erityisesti verosuunnittelu on  tässä kohtaa mahdollista)

 

  • mahdolliset perinnöt ja lahjat (esim. vanhemmilta saatava perintö kannattaa rajata avio-oikeuden ulkopuolelle)

 

  • puolisoiden elinkeino ja työ (esim. avioeron vaikutus yrittäjyyteen)

 

 

Avioehdon sisältö

 

Monesti ajatellaan, että avioehto joko on tai ei ole. Todellisuudessa avioehdon voi tehdä useilla eri variaatioilla.  Avio-oikeus voidaan poistaa:

  •   kokonaan
  •  osittain (tietty omaisuus, esim. peritty tai yritysomaisuus)
  •  yksipuolisesti (vain toisen puolison omaisuus)
  •  molemminpuolisesti (molempien puolisoiden omaisuus
  • ennen avioliittoa hankittu omaisuus
  •  avioliiton aikana hankittu omaisuus

Edellä luetellut eivät siis ole toistensa vaihtoehtoja. Puolisot voivat esimerkiksi sopia, että avioehdolla suojataan ainoastaan A:lle tulevaa perintöomaisuutta, mutta B:n osalta avioehdolla on rajattu hänen perintö- ja yritysomaisuus.

Hyvä avioehtosopimus syntyy, kun puolisot yhdessä miettivät heidän tahtoaan ja tarkoitusta. Tämän vuoksi kaavamaiset asiakirjamallit saattavat johtaa harhaan.

Avioehtosopimukseen liitetään tavallisesti muitakin ehtoja. Usein sovitaan, että avio-oikeus on poissuljettu, mikäli liitto päättyy avioeroon, mutta mikäli avioliitto päättyy toisen puolison kuolemaan, on avio-oikeus säilytetty.

Monesti avioehtosopimuksissa rajataan sijaan tullut omaisuus avio-oikeuden ulkopuolelle. Tämä oikeusvaikutus sisältyy jo avioliittolakiin, minkä vuoksi sanamuoto on tarpeeton. Sen sijaan omaisuuden tuotto (esim. vuokratuotto) on syytä rajata avioehtosopimuksessa avio-oikeuden ulkopuolelle.

Avioehdon tekemisen ajankohta ja rekisteröinti

Avioehto voidaan tehdä ennen avioliittoa, mutta myös sen aikana. Avioehtosopimuksen voimaantulo edellyttää rekisteröimistä jommankumman puolison kotipaikan maistraattiin. Jos avioehto on tehty ennen avioliiton solmimista, tulee avioehto voimaan aikaisintaan vihkimisestä. Jos avioehto on tehty avioliiton aikana, tulee sopimus voimaan sinä päivänä, jona avioehto on jätetty maistraattiin.

Rekisteröintiin ei kuulu avioehdon sisällön kommentointia eikä siten myöskään sopimuksen pätevyyden tutkintaa.

Avioehdon rekisteröinti tapahtuu oheisella lomakkeella 

https://lomake.fi/a/ec/index.cgi/download?s=ZgfVpNrAeIp812q&id=10849%2F51899FFE5D499ADC64F4760894CA2574&type=statics

Rekisteröinti maksaa 55 euroa.

Määrämuotoisuus

Avioehtosopimus on määrämuotoinen sopimus. Määrämuodon laiminlyönti johtaa avioehdon pätemättömyyteen. Pätemätön avioehtosopimus ei saa aikaan haluttuja oikeusvaikutuksia. Muotovaatimukset ovat seuraavat:

1) kirjallinen muoto

2) päiväys ja allekirjoitukset

3) kaksi esteetöntä todistajaa, jotka allekirjoituksiaan todistavat avioehdon oikeaksi

4) rekisteröitävä jommankumman puolison kotipaikan maistraatissa

 

Oikeussuojakeinot                 

Suomen oikeusjärjestelmä perustuu ’’sopimukset on pidettävä –periaatteelle’’. Tästä periaatteesta voidaan poiketa silloin, jos osituksen sovittelun edellytykset täyttyvät. Tämä tarkoittaa sitä, ettei avioehtosopimus välttämättä turvaa omaisuuden menetyksiltä. Toisaalta avioehtosopimuksen tekemättä jättäminen ei aina johda kohtuuttoman tasingon maksamiseen.

Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua.

 

Osituksen sovittelua harkittaessa otetaan huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi sekä muut näihin verrattavat seikat.

Mikäli osituksen sovitteluun päädytään, voidaan määrätä:

                                        

               - Puoliso ei saa avio-oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta taikka että tätä                       oikeutta rajoitetaan;

 

                -Tietty omaisuus, jonka puoliso on ansainnut tai saanut puolisoiden asuessa                  erillään tai joka puolisolla on ollut avioliittoon mentäessä taikka jonka puoliso on                  saanut avioliiton aikana perintönä, lahjana tai testamentin nojalla, on omaisuuden                  osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla ei ole                   avio-oikeutta;

 

                -Omaisuus, johon toisella puolisolla ei avioehtosopimuksen nojalla ole                 avio-oikeutta, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta,                 johon toisella puolisolla on avio-oikeus.